Hyvinkään
terveydenhuollon tilasta kuntalaisen näkökulmasta
26.5.2011 järjestetty avoin
keskustelutilaisuus kirjastolla toi esiin lukuisia ongelmakohtia
terveydenhuollossa. Keskustelutilaisuudessa vastaajina olivat
Hyvinkään terveydenhuollon johtaja Harri Eloranta, Hus:sta
päivystyksen ylilääkäri Juha Valli ja terveyskeskuksen ylilääkäri
Tuija Uusitalo. Viesti kaikilta kolmelta oli sama: tiedämme että
ongelmia on ja tiedämme missä ne ovat mutta resursseja niiden
ratkaisemiseksi ei anneta.
Sosiaali- ja terveysministeriön
työryhmä jätti 2010 suosituksen, jonka mukaan mm.
maksimiodotusaika tulisi pitää 80 prosentilla asiakkaista tunnissa
ja kaikilla alle kahdessa tunnissa. Kun Juha Vallilta kysyttiin miksi
nämä suositukset eivät Hyvinkäällä toteudu, oli vastaus
kaikille selvä: ei ole tarpeeksi lääkäreitä. Hänen mukaansa jo
yhden ympärivuorokautisen lisälääkärin palkkaaminen helpottaisi
merkittävästi tilannetta. Kun ”lääkäripulaa” sivuttiin,
totesivat vastaajat, että kyllä päivystyksessä työskentelemään
halukkaita lääkäreitä varmasti löytyisi mikäli asiaan
panostettaisiin. Suurimpana ongelmana asian suhteen he pitivät
nykyistä koulutuspolitiikkaa, joka ei anna erikoistua
päivystystyöhön, lääkärit kun erikoistuvat mielellään niin
ura- kuin palkkakehityksenkin takia, jolloin erikoistumisalat
herkästi vievät päivystyksestä.
Mitä taas lääkäripalveluiden
yksityistämiseen Hyvinkään sairaalan yhteispäivystyksessä
sopimus lääkäripalveluista Mediverkon kanssa päättyy keväällä
2012. Yksityistämisen ongelmista keskustelussa mainittiin
esimerkiksi kallis hinta, mikä vastaajien mukaan on yllättävän
kilpailukykyinen johtuen muun muassa ”verosuunnittelusta ”.
Eräs ongelmakohta, joka herätti
keskustelua, oli hoitosuhteen kehittymisen ongelmat silloin kun
lääkäreiden vaihtuvuus on suurta ja kokemus vähäisempää.
Varsinaisen urakehityksen tapahtuessa edelleen tyypillisesti
julkisella puolella ovat yksityiset keikkalääkärit hakeutuneet
tehtäviinsä useasti opiskelun ohessa ja sen rahoittamiseksi tai
muista henkilökohtaisista syistä, jolloin heillä työn joustavuus
on noussut prioriteetiksi. Päivystykseen toivottiinkin yleisön
taholta pysyviä lääkäreitä, jatkuvan lääkärin vaihtorumban
sijaan, jolloin ongelmien kartoittaminen voisi sujua paremmin,
varsinkin pitkittyneiden useampia käyntikertoja vaatineiden oireiden
kohdalla.
Kun Vallilta kysyttiin, miksi ihmiset
kokevat että terveyskeskuksessa ei enää tutkita potilaita kunnolla
ja että lähetteitä suorastaan pantataan, oli vastauksena
useampikin tekijä. Kiire ja väsymys lienevät yleisimmin
ymmärrettyjä, joskaan ei hyväksyttyjä syitä. Toisaalta Valli
huomautti, että on vaikea työ määritellä jonkun ”nenän
päästä” taudin luonne ja antaa diagnoosi. Ammattitaitokysymys
siis. Myös ihmisten kasvanut vaatimustaso mainittiin keskustelussa
osasyyksi, mutta toisaalta jos ihminen vaatii hoitoa jotta paranisi,
lienee sellainen vaatimustason nousu aivan paikallaan.
Tuija Uusitalolta kysyttiin
omalääkärille jonottamiseen liittyvistä ongelmista. Lääkäreitä
ei tällekään puolelle ole palkattu tarpeeksi ja sen lisäksi
tilapula vaivaa, mistä johtuen omalääkärin vastaanotto saattaa
olla toisella puolen kaupunkia vaikka matkalla tulisi kulkeneeksi
terveyskeskuksen ohi. Yleisön joukosta nousi ääni, joka koki että
nykyinen käytäntö, missä viikon ajat jaetaan joka maanantai
ensimmäisten aukiolohetkien aikana, on jo aikansa elänyt kokeilu.
Uusitalo taas puolusti käytäntöä toteamalla, että mikään ei
vanhaan verrattuna ole muuttunut, aikoja vain jaetaan viikoittain
kuukausijaon sijaan ja että niin sanottuja omalääkäripäivystysaikoja
jaetaan lisäksi päivittäin. Soittaa siis voi joka päivä.
Toisaalta jos hoitajat ohjeistavat soittamaan vasta seuraavana
maanantaina uudestaan, useimmat noudattavat tätä kehotusta,
maanantaista toiseen. Täytyy kyllä sanoa että varsinaista ongelmaa
ei tällä systeemillä ratkaista, eli lääkäreiden vähyyttä.
Toiseksi on todettava että nykyisen
mallin puitteissa on vaara pudota omalääkärihoidon ulkopuolelle,
pitkiksikin ajoiksi. Kaikki on kiinni joka-aamuisesta
jonotusruletista. Eikä asia voi korjaantua ennen kuin jokaiselle
soittajalle voidaan antaa aika, ja se ei puolestaan tule tapahtumaan
ennen kuin lääkäreitä on saatu lisää. Huomionarvoista on myös,
että tällä hetkellä omalääkäriaikojen puutteen takia
ruuhkautuu päivystys jatkuvasti lisää akuutiksi muuttuvien, mutta
alun perin ei kiireellisten tapausten johdosta.
Eräs räikeimmistä esimerkeistä
julkisen terveydenhuollon tilasta Hyvinkäällä on neuvolapalvelut,
joissa ei pystytä järjestämään kaikkia lain vaatimia
määräaikaistarkastuksia. Hyvinkää siis rikkoo lakia ja siitä on
jo lähtenyt ilmoitus Valviralle. Tämä törkeä rikkomus ohitettiin
keskusteluissa jo tutuksi käyneen mutinan kera resurssien
vähyydestä.
Harri Elorannan puheenvuoro
terveydenhuollon budjetin suhteen oli karua kuultavaa. Hän kertoi
esittäneensä kahtakymmentä vakanssia terveydenhuoltoon, jotka
tyrmättiin kaikki, jok' ikinen. Hän mainitsi myös eräästä
saamastaan evästyksestä kaupungin johdolta, jonka mukaan:
”Hyvinkäällä on kyllä ihmisiä jotka ovat halukkaita palveluita
käyttämään, mutta ei ihmisiä jotka niitä palveluita olisivat
halukkaita maksamaan”.
Voisiko
yksityinen sektori olla laajemmin ratkaisu terveydenhuollon
ongelmiin?
Ainakin
julkisuudessa on väsymiseen asti toisteltu väitettä, että
yksityistetty on parempi, halvempi ja tehokkaampi. Tämä on joko
törkeää kansalaisten aliarviointia
tai sitten poliittinen ja taloudellinen eliitti elää peräti
ristiriitaisessa mielikuvitusmaailmassa. Annos tervettä
kaupunkilaisjärkeä on kuitenkin tehokas vastalääke: miten mikään
yksityinen voittoa tavoitteleva taho voi tuottaa saman palvelutason
kuin julkinen voittoa tavoittelematon taho, halvemmalla, tehokkaammin
ja saada siitä vielä kaiken jälkeen voittoakin? Vastaus on: ei se
voi. Joko palvelun laadun on huononnuttava, hinnan noustava tai kuten
Suomessa näyttää
viimeaikoina olleen tapana, laatu huononee ja hinta nousee.
Ellei
(nyt tulee se kuuluisa mutta) kilpailu ole vääristynyt (tai
vääristetty) voittoa tavoittelevan tahon eduksi. Esimerkkeinä
toimivat erilaiset verosuunnittelukikkailut (kansan kielellä
laillistettua veronkiertoa),
joilla voidaan kiertää palkkaverotusta. Erityismaininnan
ansaitsevat yritykset jotka ymmärtävät sanan tehokkuus
suomennokseksi sanan riisto. Kun voitto on revittävä työtätekevien
selkänahasta ei luovuudella ole rajoja. Erilaiset pätkittämiset,
uusien työnimikkeiden tehtailut ja suoranaiset sopimusrikkomukset
löytyvät kaikki tämän päivän yksityissektorilta.
Samaan aikaan kun veronmaksajien
rahoilla järjestellään yksityisille yrityksille parempia
mahdollisuuksia tehdä voittoa, jää terveydenhuollon budjetti
vuodesta toiseen liian pieneksi. Mikä tietysti edesauttaa edelleen
yksityistä voitontavoittelua, esimerkkinä keskustelussa esiin
noussut Hyvinkään hammashuolto jossa palvelutason parantuminen toi
ruuhkaksi asti asiakkaita yksityiseltä puolelta. Eli toisin sanoen:
palvelutason huonontuminen on eräänlainen kieroutunut yritystuki.
Myös toinen johtopäätös on mahdollinen: ihmiset käyttäisivät
mieluummin julkisia palveluita (joita suurin osa käyttää joka
tapauksessa) mikäli palvelutaso koettaisiin kohtuulliseksi. Se
riittäköön kysynnän ja tarjonnan laeista.
Tietoinen alibudjetointi on vaivannut
Hyvinkään terveydenhuoltoa jo pitkään. Elorannan mukaan budjetti
ylitetään joka vuosi. Tämä siis ei ole yllätys
kaupunginvaltuustolle tai kaupunginhallitukselle. Siitä huolimatta
kaupungin johto jatkaa inhimillisistä arvoista piittaamatonta
toimintaansa ja antaa samalla piut paut laeille ja suosituksille.
Kaiken huipuksi jotkut haaveilevat veröäyrin laskemisesta samaan
aikaan kun terveydenhuollon tulisi tyytyä ”ei oo enempää rahhaa”
linjaan. Pitäisikö siis ottaa harkintaan, että tietoinen
alibudjetointi terveydenhuollon suhteen tehtäisiin rangaistavaksi
teoksi? Se kun on tietoista ja julmaa fyysisen kärsimyksen, haitan,
vamman tai jopa kuoleman aiheuttamista.
Tänä päivänä rahan arvo on
ylittänyt ihmisarvon. Olen itse pitänyt ainoana oikeana
sivistysksen mittarina sitä, miten yhteisö huolehtii
heikoimmistaan. Me olemme heittäneet omamme susille.
Toivotimme kansalaisliikkeen puolesta
keskustelun päätteeksi terveydenhuollostamme vastaaville tahoille
reiluja ja reippaita budjetin ylityksiä.
-Milutin Krivokapic
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti