Hyvinvointiyhteiskunnan alasajo?

Mitä tarkoittaa hyvinvointiyhteiskunnan alasajo, koskien lähinnä terveydenhuoltoa? Nähdäkseni minkä tahansa sivistysvaltion määritelmä löytyy siitä, kuinka se pitää huolta heikoimmistaan. Me olemme onnistuneet heittäämään omamme susille.

Useimmat ovat varmaan kuulleet puhuttavan siitä vitsistä, jota kutsutaan julkiseksi terveydenhuolloksi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sitä on pidetty aikoinaan eräänä toimivimpana terveydenhuoltojärjestelmänä mitä maailmassa on, pohjautuen niin sanottuun pohjoismaiseen malliin.

Tätä mallia on kuitenkin Suomessa purettu jo pitkään ja se on tehty täysin tietoisesti. Se on ollut ennen kaikkea poliittinen päätös, kyse ei ole rahan tai resurssien vähyydestä. Kyse on vain siitä mihin rahoja ja resursseja ohjataan. Tulokset julkisen terveydenhuollon avaamisesta kilpailulle ovat olleet huonoja. Suomessa ei käydä minkäänlaista keskustelua jatkuvasti käynnissä olevasta yksityistämisestä ja sen seurauksista.

Yksinkertainen tosiasia on, että samalla rahalla ei voida enää palveluja parantaa. Kun palvelut annetaan voittoa tuottavan firman hoidettaviksi ne joko muuttuvat kalliimmiksi tai huonommiksi, sillä voittokin on revittävä jostain. On surullista katsoa kuinka terveyskeskuksesta passitetaan ihmisiä takaisin kotiin kymmenminuuttisen keskustelun jälkeen ja lääkkeeksi ehkä pari buranaa ja kommentti, että ”katellaan jos tää tästä pitkittyy” eikä siinä auta vaikka sanoo että ”tää on jo pitkittyny, mähän oon ravannu täällä kuukausitolkulla”.

Entä jos sattuu olemaan useampi terveyskeskuskäynti saman kuun aikana, sehän suistaa tavallisen duunarin suoranaiseen taloudelliseen ahdinkoon, työttömästä nyt puhumattakaan?

Miksi näistä asioista ei sitten keskustella? Voisiko olla niin, että johtoporraskin tietää, että valtaosa kansasta ei minkään tutkimustenkaan perustella hyväksy tämän hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa mutta se tehdään siitä huolimatta? Tehdäänkö tämä sen takia suljetuin ovin?

Jatkuvat terveyskeskusmaksujen korotukset sekä se että terveyskeskuksesta on lähes mahdotonta päästä jatkotutkimuksiin luonnollisestikin syövät ihmisten uskoa julkiseen terveydenhuoltoon. Tästä taas seuraa kierre joka taas ajaa ihmisiä yksityisen terveydenhuollon pariin jolla taas voidaan perustella ”voittoa tuottavien paremmuutta”, toki täysin perusteetta. Ne henkilöt joihin nämä leikkaukset kohdistuvat ovat niitä ihmisiä jotka ovat jo muutenkin tiukoilla. Tämä jakaa ihmiset a- ja b-luokan kansalaisiin; niihin joilla on mahdollisuus saada kunnollista terveydenhuoltoa ja niihin joilla ei ole siihen varaa.

Väitetään että terveyskeskuspalveluihin kiinnitetään huomiota, mutta niille ei kuitenkaan käytännössä tehdä mitään. Hoitotakuu on malliesimerkki siitä kuinka käytännössä puhutaan yhtä ja tehdään toista; luvataan ihmiselle hoitoa aikarajassa, mutta ei anneta lisää resursseja vanhojenkaan jonojen purkamiseen ja tällöinhän se tarkoittaa vain, että yhä useampi sairaus jää hoitamatta.

Kuulostaa helposti siltä, että jos nyt oikeasti on sairas niin kyllä siitä parikymppiä voi terveyskeskusmaksuja maksaa, mutta toisaalta, niihin ihmisiinhän se on kohdistettu, jotka jo muutenkin miettivät, että kuinka tässä seuraavat kaksi viikkoa taas selviää. Valtapuolueet kannattavat kaikki puheidensa mukaan hyvinvointivaltion säilyttämistä, samaan aikaan kun ne ajavat sitä alas.

Ennen vanhaan, jos sanottiin yhtä ja tehtiin toista, kutsuttiin sellaista toimintaa valehteluksi. Nykyään sitä sanotaan vaalilupaukseksi. Kaiken tämän jälkeen haluan kuitenkin sanoa, että näihin asioihin voi vaikuttaa, jos puheet demokratiasta ja kaikkien vaikutusmahdollisuuksista sisältävät edes siteeksi totta. Tähän asiaan täytyy tulla muutos.